Petri Jämsä Saatan joskus olla jotain mieltä jostakin

Suistaako Juha Sipilä Keskustan pienpuolueeksi?

 

Perussuomalaiset hajosi, kun Jussi Halla-ahon näkemysten kanssa vaalien alla flirttailleet uuvatit löysivät pari päivää puoluekokouksen jälkeen hurskaan omantuntonsa. Pyhä Henki elähdytti soinilaisten herkkiä sieluja ja sai heidät puhumaan kielillä, kun he TV-kameroiden edessä lirkuttivat sujuvaa suvakkia päästäen huuliltaan kauniita ja koskettavia sanoja ihmisarvosta ja välittämisestä.

 

Hienoja ihmisiä, ai että.

 

Kun uuvatit sieluinsa syvyyksiä luodattuaan päätyivät antamaan Halla-aholle pakit, varmistui myös se, että Sipilän hallitus saa jatkaa uuvattien tuella soten ja muiden kärkihankkeidensa runnomista maaliinsa.

 

Onkin aiheellista pohtia, olisivatko uudet vaalit ja vaalitappio Sipilän johdolla olleet keskustalle – ainakin pitkällä tähtäimellä – jopa parempi vaihtoehto kuin taitamattomasti valmisteltujen ja asiantuntijoiden tylysti runttaamien kärkihankkeiden väkinäinen runnominen eteenpäin?

 

Jos Sipilä onnistuu kaikista perustuslaillisista ongelmista ja asiantuntijoiden ankarasta kritiikistä huolimatta runnomaan soten valinnanvapauksineen läpi, keskustan ydinkannattajajoukko tulee pettymään ja vihastumaan ankarasti, kun sote-alan kermankuorinta ja innovatiiviset ansaintalogiikat näyttävät todelliset kasvonsa kansan syville riveille. Mitäs sitten tehdään, kun reaalikapitalismiin kuuluva kyyninen voittojen tehtailu ja palvelutason heikennys yllättävät Pihtiputaan mummot, joille on toitotettu valtavalla volyymillä joka viestimestä, että yksityinen on aina parempi kuin julkinen?

 

Jos kepun alkiolaista traditiota pilkkanaan pitävä Sipilä onnistuu runnomaan soten nykymuodossaan läpi, hän pelaa erittäin kovaa uhkapeliä, jossa panoksena on hänen puolueensa tulevaisuus. Jos Sipilä katsoo, että hänen intuitionsa valinnanvapauden siunauksellisuudesta painaa vaakakupissa enemmän kuin asiantuntijoiden analyyttinen murskakritiikki, niin minkäs kukaan sille mahtaa. Kaverikapitalistien etujen mukaiseksi sorvattu sote saattaisi kuitenkin tahrata kepun maineen jopa vuosikymmeniksi, ellei kansan tunnetusti lyhyt poliittinen muisti ole jo degeneroitunut suoranaiseksi poliittiseksi dementiaksi.

 

Kokoomuksen himoitseman valinnanvapauden toteutuminen ehdotetussa muodossaan todennäköisesti aloittaisi keskustan hitaan liukumisen kohti pienpuolueiden sarjaa. Ehkä olisikin paikallaan kysyä, että välittääkö keikkapoliitikko Sipilä siitä pätkääkään?

 

Paavo Lipposen SDP tarjoaa eräänlaisen analogian sille tilanteelle, jossa Sipilän keskusta on tällä hetkellä. Lipposen johtamat hallitukset olivat täysin illuusittomia ja epäsolidaarisia leikkaajahallituksia, joiden perintönä SDP:n suosio ei ole enää noussut vanhalle tasolleen. Päinvastoin vaalista toiseen SDP:n kulloinenkin puheenjohtaja on joutunut vaali-illan vaivaannuttavassa puheessaan väittämään heikon vaalituloksen olleen sittenkin ihan siedettävä ”torjuntavoitto”. Ah, mitä eufemismien euforiaa!

 

Jos poliittisesti ja henkisesti jonnekin arkaaisen savupiipputeollisuuden aikakaudelle jämähtänyt SDP on hiipuva puolue, niin kaikista merkeistä päätellen sitä on myös keskusta. Suurta kannatusta nauttiva agraaripuolue on ensinnäkin todellinen kummajainen urbanisoituneissa ja jälkiteollistuneissa länsimaissa. Samat megatrendit – urbanisoituminen ja jälkiteollistuminen – myllertävät myös Suomea, eikä keskusta pysty millään aluepoliittisilla taikatempuilla patoamaan näitä voimakkaita virtoja.

 

Maaseutu tyhjenee eikä alkutuotanto työllistä, joten mistä ihmeestä kepu hankkii kannatuksensa lähitulevaisuudessa? Lisää murheita kepulle tuottaa se, ettei heidän sanomansa puhuttele suurten kaupunkien vaalikarjaa – eiväthän edes ministeristasoiset ehdokkaat ole onnistuneet murtautumaan Helsingin kaupunginvaltuustoon. Etelän suuret ja jatkuvasti kasvavat kaupungit ovat jykeviä linnoituksia, jonne kepulaisuuden käärme ei ole onnistunut luikertelemaan, ja tuskin tulee siinä koskaan onnistumaankaan. Ilman siedettävää kannatusta suurimmissa kaupungeissa keskusta kokee ennen pitkää hitaan tukehtumiskuoleman.

 

Suomen poliittiset mannerlaatat ovat liikkumassa siihen suuntaan, että kokoomus sinetöi asemansa ylivoimaisesti suurimpana porvaripuolueena, jonka talousliberalismi ja individualistinen eetos puhuttelevat pikkuporvarillista keskiluokkaa aivan eri tavalla kuin kepulainen "keskiolut alkoon" -meininki. ”Uudeksi SDP:ksi” – siis kaiken radikalisminsa menettäneeksi mutta kaikkia hyviä ja kivoja asioita ajavaksi puolueeksi – profiloituu vihreät, joka vakiinnuttaa piakkoin asemansa toiseksi suurimpana puolueena. Näiden puolueiden takana vasemmistossa proggressiivinen vasemmistoliitto ja konservatiivinen SDP nauttinevat lähitulevaisuudessa yhteensä noin 25% kannatusta, ja Vasemmistoliitto mennee joskus 2020-luvulla kannatuksessa demarien ohi. Konservatiiviselle (ääri)oikeistolle on Suomessa aina kysyntää. Tulevista suhdanteista ja ajanhengen virtauksista riippuen halla-aholaisten ja heidän poliittisten seuraajiensa kannatus tulee liikkumaan ehkä jossain 5% - 10% välimaastossa.

 

Mutta miten käy keskustan, tuon poliittisen kummajaisen, jonka tupailloissa ehkä muistellaan kaihoisasti alkiolaisuutta, mutta jonka johdossa on kylmäkiskoinen teknokraatti, jonka ainoa side keskustalaisuuteen näyttää olevan hänen maalaisuutensa? Puhutteleeko Sipilän tympeä prosessikaaviojohtaminen ja talouden talvisota -retoriikka enää maakunnan ihmisiä, kun poliittinen kuherruskuukausi on muuttunut tympeäksi arjeksi, jota lomarahojen leikkaukset eivät piristä pätkääkään. Antaako Sipilän kylmä politiikka ja kepulle epäsuosiolliset poliittiset lehmänkaupat puolueelle kuolemansuudelman, joka johtaa kepun vääjäämättömään joskin hitaaseen vajoamiseen pienpuolueiden sarjaan?

 

Jos Sipilä runnoo soten valinnanvapauksineen maalinsa, lyön jallupullon vetoa, että keskustan kannatus on 10 vuoden päästä alle 12%.

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän marttiissakainen kuva
Martti Issakainen

Tarkoitatko 12 %:n kannatusluvulla, jos Sipilä jatkaa puheenjohtajana?

Käyttäjän pmjamsa kuva
Petri Jämsä

Soten vaikutus puolueiden kannatukseen näkyy tietenkin vasta sitten, kun sote-lainsäädäntö astuu voimaan.

Jos sellainen skenaario toteutuisi, että sote valinnanvapauksineen astuisi voimaan Sipilän pääministeri- ja puheenjohtajakaudella, niin varmasti kepun kannatus voisi sukeltaa nopeasti sinne 12% hujakoille.

Tietenkään väite, että kepun kannatus on 10 vuoden päästä n. 12% ei ole mikään kauhean radikaali. Jos Sipilä saa runnottua kaikki tavoitteensa läpi tämän hallituskauden aikana niin vähän luulen, että Sipilän seuraajan olisi haastavaa saada kepun kannatus yli 14 prosentin.

Käyttäjän EeroPyykkl kuva
Eero Pyykkölä

Kepulainen identiteetti ei muodostu rationaalisesta ajattelusta. Se on muotoutunut aikoinaan maalaisyhteisössä, mutta sen asema ei ole olennaisesti heikentynyt kaupungistumisen ja syrjäkylien ukkoutumisen myötä. Moni suomalainen ajattelee "keskellä olemisen" olevan olennaisempaa kuin se, että poliittinen päätöksenteko tuottaa heikkeneviä palveluja.

Kepu on onnistunut siinä, mikä ei ole ollut mahdollista edes muissa Pohjois-maissa. Se on pystynyt siirtämään "maaseudun" kaupunkiin muuttaneiden päihin (poikkeuksena muutama). Miljonääri-Jussi on sankari,siinä missä Santeri Alkio juhlapuheissa. Kepulaisuus on uskonto.

Käyttäjän RaimoTossavainen kuva
Raimo Tossavainen

Jos olisin nuorempi, niin löisin vastavadon Keskustan puolesta, mutta näillä kymmenillä ei enää arvaa noin kauas pelata uhkapeliä.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Niinpä. Soten ja maakuntauudistuksen suorat haitat kansalaisille selvivät aikaisintaan vasta 2020 eli vasta seuraavien eduskuntavaalien jälkeen, joten kokemuspohjaista tietoa Sipilää vastaan ei kansaisille siihen mennessä millään ennätä kertyä. Sen sijaan hallituksen ja Sipilän härski toimintatapa ärsyttää jo nyt monia. Se voi johtaa Keskustan äänimenetyksiin, mutta eivät hölmöjen päätösten seuraukset.

Tilanne kääntäen sama kuin nykyisessa talouden elpymisessä. Hallituksen toimet eivät siihen ole vielä ennättäneet vaikuttaa, vaikka Sipilä ja koko halituskin sen omaan piikkiinsä ottavat. Suomen talous on elpynyt kohentuneen yiritystoiminnan ansiosta ja suhdannepoliittisista syistä hallituksesta huolimatta.

Käyttäjän pmjamsa kuva
Petri Jämsä

Sipilähän on keikkapoliitikko, joka tuskin tämän pääministerikautensa jälkeen mittauttaa luottamustaan vaaleissa vaan siirtyy sivuun laskemaan rahojaan. Sipilän poliittiseksi perinnöksi saattaa jäädä se, että hänen kaudellaan alkoi kepun matka kohti politiikan höyhensarjoja.

Saattaa toki olla, että talonpoikainen mentaliteetti on iskostettu niin syvälle katajaisen kansan kollektiivisieluun, että kepu pysyy kolmen suuren joukossa vielä vuosikymmeniä. Itse en vaan jaksa uskoa siihen, sillä kepulla ei ole mitään annettavaa 2010-luvun Suomelle.

Jos hallitus haluaa sulkia hattuunsa Suomen talouden piristymisestä, niin eipä heidän tarvitsisi kuin osoittaa kausaalinen yhteys omien toimiensa ja muuttuneen taloustilanteen välillä.

Saa suorittaa hei!

Toimituksen poiminnat