*

Petri Jämsä Saatan joskus olla jotain mieltä jostakin

Moralistisen lässytyksen tie on jo kuljettu loppuun, perustulon aika on nyt!

 

 

 

Palkkatyötä tuhoava ja sosiaalista kudosta hajottava neljäs teollinen vallankumous on alkanut. Miten tällaiseen tulevaisuuden horisontin epävarmuuden sankkaan sumuun kätkevään ja elämän perustoja järisyttävään kumoukseen olisi suhtauduttava?

 

Vastaus on mielestäni pohjimmiltaan hyvin yksinkertainen: muutosta on ennemminkin syleiltävä kuin vastustettava. Kehittyineimpien yhteiskuntien kannattaa tehdä kaikkensa siirtyäkseen mahdollisimman nopeasti hiilenmustasta fossiilikapitalismista jälkiteolliseen aikakauteen. Aikamme megatrendien vyöryä vastaan voi toki käydä hyödytöntä viivytyssotaa, mutta se on tuomittu epäonnistumaan. Maailma näyttää uhkaavalta ja pelottavalta, mutta tunteellisesti vanhaan takertumalla ei saada mitään hyvää ja kestävää aikaan.

 

Mikä loppujen lopuksi on muuttumassa ja miten muutos näkyy konkreettisesti? Ehkä keskeisin tavallisen hallintoalamaisen elämässä jo nyt näkyvä muutos liittyy työhön ja sen vähenemiseen. Myöhään teollistuneen Suomenkin on hyväksyttävä, että teknologinen kehitys tulee todennäköisesti johtamaan siihen, että teollinen tuotantoprosessi automatisoituu lähes kokonaan. Muille aloille – esimerkiksi palveluihin – syntyy tuskin niin paljon korvaavia työpaikkoja, että täystyöllisyyttä tultaisiin ainakaan lähitulevaisuudessa saavuttamaan.

 

Jälkiteollinen aikakausi tulee siis hyvin todennäköisesti olemaan myös vakaan palkkatyön jälkeinen aikakausi. Suomessakin pitää alkaa hahmottelemaan ja rakentamaan jo nyt sellaisia instituutioita ja työn organisoinnin tapoja, jotka suojaavat ja voimaannuttavat ihmisiä pirstoutuneen työn maailmassa. Olisi vakavaa itsepetosta uskotella, että tulevaisuuden keskeisin yhteiskunnallinen subjekti olisi enää vakaa palkkatyöläinen. Kansantalouden työtunnit vähenevät, ja jos työn väheneminen ei satukaan koskemaan juuri sinua juuri nyt, se koskettaa kyllä sinun lapsiasi. On lammasmaista pelkuruutta ummistaa silmät maailman muutokselta.

 

Pyrittäessä sopeutumaan muutokseen minkäänlainen talonpoikaisesta mentaliteetista kumpuava moralismi, kuolasuinen keppipolitiikka tai edes sankarihaudoilta saarnattava talouden talvisota eivät auta yhtään mitään. Hallituksen säätämä idioottimainen aktiivimalli kuitenkin osoittaa valitettavan hyvin, että porvarillisessa yhteiskunta-analyysissa kaikki palautuu yksilöihin: ei ole mitään rakenteellisia kriisejä, on vain liian hyvään totutettuja lurjusmaisia ja röyhkeitä työttömiä, jotka kyynisesti kalkyloiden ovat tahallaan jättäytyneet kunnollisen ja työteliään kansanosan eläteiksi.

 

Jotain kokoomuslaisesta maailmankuvasta kertoo se, että kokoomusherrat Vartiainen ja Mykkänen näkevät ihmisen ennen kaikkea tuotannon tekijänä, siirreltävänä resurssina, joka voidaan repiä juuriltaan ja pakottaa muuttamaan toiselle paikkakunnalle, jos siellä sattuisi olemaan tarjolla jokin TE-keskuksen järjestämä huippuhyödyllinen kurssi. Vaikkapa sellainen, jossa konsultti kertoo tavan kansalle, miten kuka tahansa voi kehittyä työttömästä luuserista oman elämänsä jarisarasvuoksi. Näin valtiovallan toimenpitein luodaan kysyntää paskanjauhantataloudelle, ja konsulttien lompakot sen kuin lihoavat entisestään.

 

Mutta mikä sitten auttaa neljänteen teolliseen vallankumoukseen sopeutumisessa, jos ei parjaamani moralistinen ”aktivointipolitiikka”? Rationaalisin ratkaisu jälkiteollistuvan yhteiskunnan ongelmiin löytyy perustulosta. Perustulo kannustaisi hakeutumaan pirstoutuneille työmarkkinoille, osa-aikatöihin, kokeilemaan (kevyt)yrittäjyyttä tai tekemään vaikka jonkinlaista digitaalista silpputyötä. Perustulo myös vapauttaisi ihmiset pakosta myydä työvoimaansa polkuhintaan saturoituneilla työmarkkinoilla. Tämän lisäksi se parantaisi työvoiman neuvotteluasemaa suhteessa pääomaan. Perustulon käyttöönotto helpottaisi myös osuuskuntatoiminnan ja muiden nykyään marginaalisten työn organisoinnin muotojen kokeilemista ja kehittämistä.

 

Perustulon käyttöönotolle on myös vankkoja makrotaloudellisia perusteluita. Tuotannon automatisoituessa teolliset työpaikat vähenevät entisestään ja valtaosa uusista työpaikoista tulee todennäköisesti olemaan osa-aikaisia ja huonosti palkattuja palvelualan työpaikkoja. Tämän johdosta palkkatulojen osuus kansantulosta alati pienenee, ja kansantaloudet ja koko kapitalistinen järjestelmä kohtaavat ongelman: mistä syntyy efektiivinen kysyntä, joka pitää talouden rattaat pyörimässä ja rahan liikkeessä? Viime vuosikymmeninä länsimaissa tätä palkkatulojen jatkuvasta pienenemisestä johtuvaa ongelmaa on pyritty ratkaisemaan finanssikapitalismin keinoin eli velkaantumisastetta nostaen, mutta tämäkin pakotie alkaa olla loppuun käyty, sillä maailma hukkuu jo velkaan – niin yksityiseen kuin julkiseen.

 

Palkkatyön tarjoama institutionaalinen suojakuori ollaan lyömässä hajalle. Tästä on saatu jo esimakua esimerkiksi digitaalisen alustatalouden ja nollatuntisopimusten muodossa. Tätä kehityskulkua ei välttämättä kannata ehdoin tahdoin vastustaa. On kuitenkin otettava huomioon, että kun tulevaisuudessa työtä ei riitä kaikille, on perustarpeiden tyydyttämiseen käytettävän rahan tultava suurelle osalle kansaa yksinkertaisesti jostain muusta kuin vakituisesta palkkatyöstä.

 

Perustulo on realistisin kuviteltavissa oleva keino vakituisen palkkatyön jälkeisen aikakauden sosiaalipoliittisten haasteiden ratkaisuun. Perustulon rahoittaminen ei fiat-rahan aikakaudella ole kovinkaan kummoinen ongelma – rahaa voidaan luoda tyhjästä niin paljon kuin vain ikinä halutaan; raha ei ole niukka resurssi, toisin kuin pelottavaa vauhtia hupenevat uusiutumattomat luonnonvarat. Perustulo voitaisiin rahoittaa silkan rahan tyhjästä nyhtämisen lisäksi myös esimerkiksi verottamalla pääomatuloja nykyistä voimakkaammin, laittamalla robotit verolle sekä perimällä haittaveroja kaikesta tuotannosta ja kulutuksesta, joka ei ole hiilineutraalia ja ekologisesti kestävää.

 

Moralistisen lässytyksen, talouden talvisota -retoriikan ja keppipolitiikan tympeä tie on jo kuljettu loppuun. Moralismin sijaan tarvitaan reformeja, jotka mahdollistavat aktiivisen kansalaisuuden, jonka keskeisin määre ei enää välttämättä ole palkkatyöläisyys. Hallitus tekee pahoihin virhearviointeihin ja silkkaan porvarilliseen moralismiin perustuvaa politiikkaa keskittymällä yksilöä kurmoottavaan aktiivimalliin, vaikka sen pitäisi tehdä sellaisia rakenteellisia reformeja, jotka pehmentävät siirtymää teollisen yhteiskunnan täystyöllisyydestä prekaarien työmarkkinoiden jälkiteolliseen yhteiskuntaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän pmjamsa kuva
Petri Jämsä

Tutkija Jouni Tilli kirjoitti hienon tekstin, jossa hän käsittelee aktiivimallin taustalta löytyvää moralismia osana uusliberaalia vallankäyttöä: http://politiikasta.fi/oleskeluyhteiskunnasta-tyoy...

Suosittelen kaikille!

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Onko sinulla jo kaikki minkä haluat? Entä tutuillasi? Jos joku vastaa "ei", jollakin on siinä työpaikka tuottaa se puute. Ongelmaksi muodostuu jos sinä tai tuttavasi ette halua antaa vaihdossa mitään.

Työn lopusta on saarnattu kehruu-jennystä lähtien, silti työn määrä on vain lisääntynyt. Toki yltiövauraassa Suomessa se voi tuntua oudolta mutta suurin osa maailman väestöstä on vasta noussut tai nousemassa kuluttavaan keskiluokkaan.

Käyttäjän pmjamsa kuva
Petri Jämsä

Joo joo, tiedetään: kaikkia ihmisen tarpeita ei ole vielä keksitty ja sitä rataa.

Tuo ” onhan aina ennenkin” -argumenttikaan ei takaa yhtään mitään tulevaisuudesta, sillä ei ole tulevaisuuteen yltävää selitysvoimaa. Ehkä tällä kertaa kyseessä on musta joutsen ja työ alkaa ensi kertaa vähentyä.

Eihän työ tietenkään koskaan täysin lopu, mutta keskeistä on se että organisoituuko se vakaiksi palkkatöiksi vai epävarmaksi silpuksi. Varmasti 90 prosenttia suomalaisista valitsisi mieluummin vakaat työsuhteet kuin pätkästä toiseen kärvistelyn, mutta etenkin milleniaaleille ja keskelle lamaa valmistuneille maistereillekin työelämän realiteetit ovat sellaisia, että hommat ovat projektiluontoisia pätkiä, ja hyvin harva pääsee enää vakituisiin palkkatöihin.

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Kehruu-Jennyn aikaisesta teknologiasta on kuljettu pitkälle. Robotiikka ja tekoäly korvaa suurimman osan ihmisten töistä. Ihmisen tekemä työ ei lopu kokonaan. Uusikin syntyvä työ siirretään mielummin robottien hoidettavaksi.

Työmarkkinoilla tulee olemaan vähän työpaikkoja ihmisille. Robotiikan ja tekoälyn tuottamasta taloudellisesta lisäarvosta on pakko jakaa perustuloa ihmisille, jotka tekevät työkeikkoja.

Perustulon osalta ei kannata kysyä tuleeko se, vaan pitää kysyä milloin?

Käyttäjän pmjamsa kuva
Petri Jämsä

Tähän ei mitään lisättävää.

Käyttäjän mikasatta kuva
Mika Sarivaara-Satta

Reilu vaihtokauppa, jos käytät perustuloa, niin menetät ääni-oikeuden.

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Onneksi sen asian päättää suomalaisten enemmistö.

Käyttäjän TapioNippala kuva
Tapio Nippala

Moraalilla on puolensa.

Olen hieman ihmetellyt ettei entisaikoijen kansalaispalkka vouhottajia ole enää niin näkynyt. Miten niiden kokeilujen kävi ? Eikö kansalaispalkka malli ollut liijan kallis toteuttaa ? Eläkkeet ja työ on vielä arvossaan.

Olen ite ollut joskus kansalaispalkan kannalla mutta täytyy mennä sitten jonnekin 90-luvulle ja aikaan jota ei enää niin muista. Joskus niitä poliittikkoja on aika ollut jotka ovat aiheella yrittäneet kalastella ääniä mutta muuten mitään suurempaa murrosta ei ole tullut.

Nykyään kansalaispalkasta puhuminen näyttää kaatuvan enemmän huonoon taloudelliseen tilanteeseen joka euroopassa vallitsee. Tai niin että näihin päiviin asti kansalaispalkan heikkoutena on ollut sen könttämäinen maksumalli joka ei oikein toimi riippuen siitä missä joku sattuu asumaan.
Pelkät asuinkustannukset ovat tuottaneet päänvaivaa kansalaispalkan suhteen eikä sitä oikein paikkaamalla saa hyväksi.

En lukenut kaikkea blogistin textiä - anteeksi vaan - mutta jos olen kovin väärässä mielipiteideni kanssa sen suhteen että teillä olisi tähän jokin ratkaisu lukisin siitä mielelläni mutta lyhyesti, ei mistään rivien välistä...

Edelleen työ pitäisi nähdä työmarkkinoiden valossa eikä yrittää luoda jotain halpatyökulttuuria.

Muiden maiden kansalaispalkan maksusta tiedän sen että ei niillä elä.
Kyse lienee enemmän jostain korvauksesta suhteessa alkuperäisväestöön kun luonnovaroja hyödyntää muut.
Tätä taustaa vasten voisi viisastella että myös Suomessa pitäisi kunnioitaa ihmisiä synnyinmaansa perusteella vaikka eivät kultalusikka suussa ole syntyneetkään.

Joten ? Edelleen pitäisi korjata jo olemassa olevaa sosiaaliturvasysteemiä , pyrkiä sopimuksellisuuteen työmarkkinoilla
ja löytää Hallituksessa tahoja jotka osaisivat johtaa maata nykyoloissa eikä kuten joskus ennen. Oltaisiin edes rehellisiä.

Ehkä kyse on edelleen enemmän demokratiavajeesta kuin mistään muusta.

Käyttäjän pmjamsa kuva
Petri Jämsä

On vähän turhauttavaa vastata, kun en tiedä mitkä osat blogista luit, mutta yritänpä nyt kuitenkin vastata muutamaan esille nostamaasi pointtiin...

1. Perustulon kalleudesta.

Mainitsin blogissani että fiat-rahan ansiosta perustulon rahoituksessa ei ole kovinkaan kummoisia ongelmia. Hieman perspektiiviä perustulon kalleudesta ja sen toteuttamisen mahdollisuuksista saa, jos katsoo miten finanssikriisiä on hoidettu. Finanssikriisin jälkeen keskuspankit pelastivat aivan käsittämättömän massiivisilla likviditeettiruiskeilla hommansa ryssineen pankkisektorin, ja kun valtaosa likviditeetistä valui finanssisektorille, ovat osakkeiden hinnat nyt ansiottoman arvonnousun takia ennätystasolla. Vastikkeettoman rahan jakaminen ei siis ole mikään järisyttävän vallankumouksellinen juttu, juurihan sillä pelastettiin globaalikapitalismi.

Nyt vastikkeettomasta rahasta ovat päässeet hyötymään vain finanssisektori ja osinko-orgioita viettävät sijoittajat. Olisiko nyt kotitalouksien vuoro päästä nauttimaan vastikkeetomasta rahasta perustulon muodossa, vai millä ihmeellä talousjärjestelmä tuottaa efektiivistä kysyntää jos talouskuri jatkuu ikuisesti ja digitalisaatio, automatisaatio ja robotisaatio tuhoavat työpaikkoja, ainakin niitä vakaita palkkatöitä? Ainahan voidaan tietysti hurskaasti uskoa, että kun aina ennenkin, niin tokihan tulevaisuudessakin kaikille riittää töitä.

2. ”Edelleen työ pitäisi nähdä työmarkkinoiden valossa eikä yrittää luoda jotain halpatyökulttuuria.”

Perustulo ei johda halpatyökulttuuriin, jos säädetään riittävän korkeat minimipalkat. Kapitalismin ihmemaassa Yhdysvalloissa mm. Kalifornian osavaltio ja New Yorkin kaupunki ovat nostamassa minimipalkkansa vaiheittain 15 dollariin tunnilta, joten miksei Suomessakin voitaisi säätää vaikkapa 10 euron minimipalkka ja ottaa sen lisäksi käyttöön perustulo.

Perustulolla ja epäsäännöllisilläkin 10€/tunti -hommillakin jo eläisi, eikä perustulon tuoman turvan takia ihan mihin tahansa hommiin olisi pakko suostua. En itsekään kannata sellaista mallia, jossa säädettäisiin perustulo ja sitten poljettaisiin palkat alas. Uudelle Speenhamlandin järjestelmälle ei ole tarvetta eikä sellaista tule hyväksyä. Kyse on lopulta poliittisista valinnoista ja poliittisesta tahdosta eikä mistään välttämättömyyksistä: jos matalapalkkoja ei haluta, ne eivät Suomeen tule.

3. ”Kansalaispalkan heikkoutena on ollut sen könttämäinen maksumalli joka ei oikein toimi riippuen siitä missä joku sattuu asumaan.”

Asumisen hinta on Suomessa vakava ongelma vain pääkaupunkiseudulla. Siihen voi vaikuttaa vain riittävän kunnianhimoisella kaavoittamisella. Nämä länsimetron asemanseutujen ”tiivistämiset”, eli muutamien pistetalojen ripotteleminen asemien lähimetsiin ovat niin kunnianhimottomia projekteja, että asuminen tulee pysymään mielettömän kalliina jatkossakin. Runsaasti lisää kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja ja tiivistä umpikorttelikaupunkia kantakaupungin jatkeeksi unohtamatta tehokasta kaavoitusta ratojen varteen, siinä yksinkertainen lääke jolla asumisen hintaa saadaan alas pääkaupunkiseudulla.

Vielä kaupan päälle muutama sana perustulosta ja muuttuvan maailman sosiaalipoliittisista ja työllisyyspoliittisista haasteista. Kannatan perustuloa siitä syystä, että me olemme jättämässä sellaisen jäykän binäärisen maailman taaksemme, jossa ihmiset olivat joko työllisiä tai työttömiä, palkansaajia tai yrittäjiä. Binäärisen maailman tilalle on jo kehittynyt "kvanttisosiologinen" paljon monimuotoisempi todellisuus, jossa ihminen voi olla yhtäaikaa esim. kevytyrittäjä ja palkansaaja. Nykyään ei ole kummallista tehdä lyhyitä toimeksiantoja palkansaajina tai yrittäjinä, työskennellä apurahoilla, laskuttaa kevytyrittäjinä osuuskunnan kautta yms. Maailma on muuttunut ja muutos vain kiihtyy. Kun työn organisoimisen tavat muuttuvat, on sosiaalipolitiikan rakenteidenkin muututtava. Kuten Jorma Nordlin kommentissaan kirjoittaa, perustulon osalta ei kannata kysyä tuleeko se, vaan pitää kysyä milloin se tulee.

Rationaalisessa yhteiskunnassa kehitystä on pyrittävä ennakoimaan, jotta sopeutuminen tapahtuisi mahdollisimman kivuttomasti ja joustavasti. Perustulo tulee, nähtäväksi jää vain että milloin.

Toimituksen poiminnat