Petri Jämsä Saatan joskus olla jotain mieltä jostakin

Miksi aikamme viisaus on talousviisautta?

Maailma muuttuu hieman huonommaksi paikaksi joka kerta, kun Matti Rönkä puhuu Ylen uutisissa vailla ironian häivääkään ”talousviisaista”. Röngän äänestä saattaa jopa kuultaa pieni pelonsekaisen ihailun väre, kun hän päästää huuliltaan tuon maagisen sanan. Miljoona TV-katselijaa kuulee liturgi Röngän nöyrät sanat ja ymmärtää, että talousviisaus on totisesti viisauksista suurinta.

Ylen kaltaisen instituution kritiikitön ja jopa nöyristelevä tapa kunnioittaa suurta ja salaperäistä talousviisautta kertoo siitä, että taloudella on aikalaisajattelussamme kaikkein keskeisin sija. Jos keskiajalla kaikki tapahtui Jumalan tahdosta, niin myös 2000-luvulla ihmisten ja kansakuntain kohtaloista päättää ihmistä suurempi mahti, joka sekin rankaisee syntisiä ja palkitsee vanhurskaita. Tuo Jumalan paikan ajattelussamme ottanut mahti on Talous.

Keskiajan arvostetuimmat oppineet olivat teologeja, joiden työtä oli Jumalan pohtiminen. Teologit selittivät ja tulkitsivat Hänen olemustaan ja Hänen toimintaansa maailmanhistoriassa jne. Teologia oli tärkeää, sillä Jumala oli keskiaikaisessa ajattelussa ja maailmantunteessa ontologisesti ensisijainen suhteessa häilyvään fyysiseen maailmaan, jossa kurja ihminen eli alhaisine tarpeineen.

Talouden asema nykykulttuurissa olisikin helppoa rinnastaa uskontoon, ja yhä useammin kuuleekin ivalliseen sävyyn puhuttavan taloususkonnosta. Mielestäni meillä on kuitenkin parempikin käsite kuvaamaan talouden asemaa aikalaisajattelussamme ja maailmantunteessamme. Tämä käsite on talousmetafysiikka.

Filosofian tohtori Jakke Holvas määrittelee talousmetafysiikan ajattelulaaduksi, joka ilmoittaa, että kaikki on taloutta ja ei-talous on romantiikkaa. Talousmetafysiikka on siis ajattelulaatu, joka redusoi kaiken talouteen ja käsitteellistää kaikki ilmiöt talouden käsittein. Talousmetafysiikan vaikutus ilmenee nykyajattelussa esimerkiksi siten, että ihmissuhteet ovat muuttuneet sosiaaliseksi pääomaksi. Talousmetafysiikan vaikutusta on sekin, kun me kaikki oman elämämme yrittäjät olemme pakotettuja kerryttämään inhimillistä pääomaamme investoimalla itseemme.

Paljaimmillaan talousmetafysiikka ja talouden ylikorostunut asema kulttuurissamme tarkoittavat sitä, että taloudella oikeutetaan, mutta taloutta ei tarvitse oikeuttaa. Talousmetafysiikassa talous ja talouden kovat faktat ovat annettuja ajattelun lähtökohtia, joita ei tarvitse selittää mutta joilla voidaan puolestaan selittää lähes mitä tahansa.

 

Talousviisaus paljastuu moralististiseksi talouspuheeksi

Sain kimmokkeen tämän tekstin kirjoittamiseen A-studion kyselystä, jossa suomalaisia vaikuttajia pyydettiin nimeämään kolme merkittävintä elossa olevaa suomalaista ajattelijaa. Kyselyssä filosofi Ilkka Niiniluodon lisäksi taloustieteilijät Holmströn ja Korkman nostettiin kansakunnan kaapin päälle johtaviksi ajattelijoiksemme, mikä nyt tuskin on huutava vääryyskään.

On kuitenkin ajallemme leimallista, että kyky suoltaa oikeaoppista talouspuhetta arvotetaan suuremmaksi viisaudeksi kuin vaikkapa harppauksittain kehittyvän luonnontieteellisen tiedon hallitseminen tai humanistinen ymmärrys. Vielä 30 vuotta sitten taloustieteilijät eivät nauttineet ajattelijoina läheskään samanlaista prestiisiä kuin taiteilijat ja ihmistieteilijät, joita ehkä nykyisessä teknokraattisessa kulttuurissamme pidetään jonkin sortin hyödyttöminä puuhastelijoina ja menneen maailman reliikkeinä. Taloustieteilijät puolestaan verhotaan viisauden mystiseen viittaan juuri sen takia, että he selittävät ja tulkitsevat nykykulttuurillemme kaikkein merkityksellisintä asiaa, eli taloutta.

Taloustieteilijöiden sädekehää ei jostain syystä himmennä lainkaan se, että lähes koko ammattikunta oli täysin kyvytön ennustamaan vuonna 2008 puhjennutta finanssikriisiä. Tällaisen kollektiivisen kyvyttömyyden luulisi saattaneen koko valtavirtataloustieteen ­ –  jonka mukaan moinen kriisi oli mahdoton – naurunalaiseksi. Talousviisaus tuntuu kuitenkin olevan immuuni kritiikille ja maineen menetykselle, niin kuin keskiajan teologiakin oli aikanaan.

Talousviisaus on pikemminkin puhetta taloudesta kuin ennustuskykyistä tiedettä, joka osaisi ylivoimaisen metodologiansa ansiosta vähänkään pidemmällä aikavälillä ennustaa uskottavasti talouden kehitystä tai sen ilmiöitä. Suomalaisen median hartaasti kunnioittama talousviisaus paljastuukin nopeasti älylliseltä anniltaan kovin keskinkertaiseksi moralisoivaksi puheeksi, jonka yhteiskunnallinen tehtävä on legitimoida reaalikapitalismia. "Markkinat hakeutuvat lopulta aina tasapainoon, kilpailu on aina hyväksi" ja sitä rataa – siinä on talousviisauden keskeisin sanoma ja anti yhteiskunnalliselle keskustelulle.

Herrat Holmström ja Korkman ovat varmasti hyvin älykkäitä miehiä ja päteviä asiantuntijoita omilla sektoreillaan, ja heidän sanomisiaan kannattaakin kuunnella. Ei heitä voi syyttää siitä, että media mystifioi taloustieteilijöitä ja etteivät suomalaiset ihmistieteet ole tuottaneet hetkeen G.H. von Wrightin kaltaista kansainvälisen tason intellektuellia.

Toivoisin kuitenkin, että media ja kansan syvät rivit osaisivat kunnioittaa ja arvostaa myös historian laajoja kaaria analysoivia historiaviisaita, tai luonnontieteiden puolelta vaikkapa meikäläistä akateemista ilmastoviisautta. Moiset puuhastelut vaan jäänevät arvostuksessa taloustieteen varjoon niin kauaksi aikaa, kun olemme talousmetafysiikan pauloissa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen

Hyvä kirjoitus Petriltä!

Itseänkin ihmetyttää kuinka on mahdollista, että taloustiede muistuttaa enemmän alkemiaa kuin tiedettä. Jotain on pahasti pielessä talousajattelussa ja talousmalleissa.

Itse olen löytänyt ainakin neljä fundamentaalia ongelmaa:

- olemme olleet velkarahajärjestelmässä jo vuodesta 1971, mutta juuri kukaan ei ole asiasta tietoinen. Myöskään juuri kukaan ei ymmärrä miten se toimii, eikä sitä toimiiko se ylipäänsä

- pankki- ja rahajärjestelmät puuttuvat talouden makromalleista, siksi esim 2008 subprime-kriisiä ei kyetty ennakoimaan.

- rahatalouden ulkopuolinen tuotanto puuttuu makromalleista. Kun puhutaan taloudesta puhutaan aina rahataloudesta jolloin suuri(n?) osa taloudesta jää huomiotta

- talouden kasvuharha: pyrimme jatkuvaan kasvuun, mikä on absoluuttinen mahdottomuus ja ylipäänsä väärä tavoite. Mihin jatkuvaa kasvua oikein tarvitaan?

Käyttäjän pmjamsa kuva
Petri Jämsä

Hyviä pointteja! En itsekään usko, että kovin suuri osa kansasta ymmärtää, että olemme eläneet lähes 50 vuotta tyhjästä nyhdettävän fiat-rahan aikakautta.

Ehkä talonpoikaisesta mentaliteetistamme kumpuava arkijärki jopa vaikeuttaa nykyisen talouden olemuksen ja rakenteiden ymmärtämistä. Kyllähän kunnon suomalaiselle on jo pienestä pitäen opetettu, ettei raha sentään puissa kasva. No ei kasva ei – sehän olisikin erittäin työlästä, jos rahaa joutuisi poimimaan puista. Paljon helpompaa on luoda sitä tyhjästä.

Tuosta löytyy vanhempi blogaukseni,jossa käsittelen suomalaisen talonpoikaisen mentaliteetin vaikutusta kovin kehnoon talousajatteluumme: http://pmjamsa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/198463-tal...

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen

Täyttä asiaa tuossa sinun toisessakin jutussa: Valtiontalous ja yksityistalous on ihan eri juttuja.

--

En usko, että olemme pelkästään jumissa agraarisessa ajattelussa, vaan että meille ihan rehellisesti valehdellaan mm. talousasioista. Esim nkyinen rahajärjestelmä selitetään edelleen kultakannan aikaisilla selitysmalleilla. Eurosta ollaan valehdeltu pitkin matkaa ja yhä edelleen jne.

Vallitsevia, tarkoituksellisesti ylläpidettettyjä, käsitysmalleja taloudesta voi hyvinkin pitää jonkinlaisen uskontona, joista olisi kaikkin edun mukaista päästä nopeasti eroon. En kuitenkaan usko, että se ehtii tapahtua ennen ajautumista kriisiin esim. euro-sellaiseen.

--

Omia silmiäni on avannut Modern Money Theory (MMT), mikä on käsittääkseni ainoa olemassa oleva fiat-rahan makrotalousmalli.

https://www.amazon.co.uk/Modern-Money-Theory-Macro...

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo Vastaus kommenttiin #6

"Valtiontalous ja yksityistalous on ihan eri juttuja."

Tuo on mahdollisesti kaikkein tärkein yksittäinen seikka, jonka soisi päättävien poliitikkojen ja heidän "talousviisaidensa" ymmärtävän.

Rahakeskeisen talousajattelun lapsellisia harhoja

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen Vastaus kommenttiin #7

Hokema on merkityksetön ellet kerro mitä sillä mahdollisesti tarkoitat. Omena on eri asia kuin appelsiini, se on selvä, mutta entä sitten?

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen Vastaus kommenttiin #8

Valtio jolla on oma keskuspankki voi luoda rahaa loputtomasti, on yksinkertainen vastaus.

--

Monimutkaisemman vastauksen hakeminen vaatii jo jonkinverran vaivanäköä.

Esim. MMT selittää yksityisen ja julkisen taloudenpidon erot.

Vanhempi juttuni MMT:stä:

http://rutanen1965.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253485...

Kaikki olennainen on juttuun linkattuna olevassa prof Wray:n MMT-luennossa.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo Vastaus kommenttiin #8

"Omena on eri asia kuin appelsiini, se on selvä, mutta entä sitten?"

Onnittelut, Pekka, tuon ymmärtämisestä! Seuraava askel on sitten se, että luet kommentissani linkittämäni tekstin ja yrität ymmärtää, mitä siinä sanotaan.

Jatketaan sen jälkeen.

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen Vastaus kommenttiin #7

Näin on, mutta valitettavasti meitä vedätetään luulemaan toisin.

Ilmeisesti "valtiolta loppuu rahat" pelottelulla halutaan pitää alamaiset kurissa ja herrojen nuhteessa.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Ihmisiä kiinnostaa kovasti aineellinen hyvinvointi ja sen tuottamista talous nimenomaan on. En usko että sellaista 'talousviisasta' löytyy jona väittäisi finanssikriisiä mahdottomaksi - jos hän siis olisi tietoinen siitä mihin tilaan rahoitusmarkkinat ajettiin kriisin alla.

Aina kun joku haluaa lisää ruokaa, televisioita, terveydenhuoltoa, asumistukea, palkkaa, osinkoja tai mitä tahansa muuta, puhutaan taloudesta. Ja ihmiset näyttävät haluavan paljon asioita.

Käyttäjän pmjamsa kuva
Petri Jämsä

(Reaali)talous on elämän ehtojen uusintamista ja palveluiden tuottamista, aivan kuten kirjoitat. (Finanssi)kapitalismi kuitenkin mahdollistaa taitaville pelaajille puhtaiden rahallisten arvojen tyhjästä puhaltamisen ilman tarvetta osallistua tuotantoon.

Pääoman yleinen kaava voi siis supistua muodosta raha - tavara - lisääntyny raha (R-T-R') muotoon raha - lisääntynyt raha (R-R'). Rahalla voidaan siis tehdä lisää rahaa, eikä tälläisilla finanssioperaatioilla ole mitään kontribuutiota aineellisen hyvinvoinnin kehittymiseen.

Esimerkiksi Mark Blythin Talouskuri-kirjassa käydään hyvin läpi, miten finanssialan riskinhallintatyökalut nimenomaan pitivät finanssikriisin puhkeamista mahdottomana - todennäköisyys moiselle taisi olla jotain yhden suhde satoihin miljardeihin.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Finanssipuolella idea on periaatteessa sama kuin markkinoilla yleisesti: resursseja siirretään sinne mistä saa parhaan tuoton, eli lopulta niihin tuotteisiin joilla on eniten tyydyttämätöntä kysyntää. Se miksi ei-reaalinen talous näyttää niin suurelta johtuu tietysti siitä että arvopapereihin liittyy odotus tulevaisuuden tuotoista. Tyypillinen osinkotuotto pyörii pörssiyhtiöillä siellä 5% nurkilla, jolloin arvopaperin hinnasta 95% on odotuksia seuraavien vuosien tuotoista (ja tietysti hinnasta jonka yrityksestä saisi jos se lopettaisi toimintansa, eli käytännössä säästöistä). Arvostus perustuu luottamukseen, aivan kuten rahankin kanssa.

En toki kiellä etteikö rahamarkkinoihin liittyisi paljon riistoa, kusetusta ja yleisen edun vastaisuutta, mutta suurelta osin niillekin löytyy aito vastine reaalitaloudesta. Se että meillä on pörssi on mielestäni nimenomaan suuri harppaus tasa-arvoisempaan talouteen. Omistusten keskittymisen sijaan meillä persaukisillakin on mahdollisuus liittyä pikkuhiljaa 'kapitalisteihin' ja nauttia myös pääomatuloista. Jokaisella on mahdollisuus jäädä vähintään puolimiljonäärinä eläkkeelle panemalla satanen kuussa sivuun työuransa, tai vaikka sosiaaliturvauransa aikana.

Risto Koivula

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2016/03/yliopi...

" lauantai, 12. maaliskuu 2016

Yliopistoissa pitää tuottaa totuutta eikä vain "rakastaa" sitä...

ILkka Niinilluoto, 70, "totuuden petollinen rakastaja", johti organisaationsa tuottamaan pääasiassa paskaa.

" 70 vuotta: Ilkka Niiniluoto uskoo yhä vain järjen voittoon

Ihmiset 11.3. 06.39 Trond H. Trosdahl

Viime aikoina Ilkka Niiniluotoa on ilahduttanut pieni edistysaskel Pariisin ilmastoko- kouksessa. Ilmastonmuutoksen vaikutusten ehkäiseminen on tärkein tehtävä, joka meidän sukupolvellamme on.

Jecaterina Mantsinen STT, Helsinki

Vaikka kyseessä on syntymäpäivähaastattelu, filosofi Ilkka Niiniluoto puhuisi mieluummin tulevista kuin menneistä vuosistaan. "

Ymmärrettävästi...

" Puhumme siis politiikasta, rakkaudesta totuuteen ja hänen työpaikastaan Helsingin yliopistosta. "

Ei auta että "totuutta rakastetaan" (kun se on vielä pelkkää valhettakin), VAAN SITÄ PITÄÄ TUOTTAA TIEDEYLIOPITOSSA: TOSIA KESTÄVIÄ TODISTETTUJA UUSIA FAKTOJA JA TEORIOITA, JOTKA ASETTUVAT KEHITTYVÄN TIEDON OSIKSI JA ASKELMIKSI UUTEEN TIETOON EIVÄTKÄ SEN KEHITYKSEN JARRUIKSI JA MAAILMAN NAURUNAIHEIKSI KUTEN HELSINGIN YLIOPISTOSSA!

Monien tieteenalojen totuutta on vihattu Helsingin yliopistossa kautta Niiniluodon virkauden kuin kuolemaa, eikä hän ole siitä vallan tietämätön voinut olla...

Näitä aloja ovat esimerkiksi neurofysiologia (totuus;R.Douglas Fields), psykologia (totuus: Lev Semenoivitsh Vygotsky, Ivan Pavlov, Donald O Hebb, Daniel Dennett, jne.), fennougristiikka: (totuus: Ralf-Peter Ritter, joka suorittikin tohtoriopintoja Helsingin yliopistossa, mutta oikea väitöskirjaa siellä ei ollut mahdollista tehdä), historia (totuus: Liittoutuneiden tutkimukset), jne. Filosofiastakin sai lykätä aivan täyttä paskaa Niiniluodon siipien suojassa.

" Yliopiston entisellä rehtorilla, teoreettisen filosofian emeritusprofessorilla on työn alla paljon. On opetusta, ja lisäksi kirja tekniikan filosofiasta on odottanut kirjoittamistaan jo liian kauan.

– Minusta on hyvä, että yliopisto käyttää professorien panoksen vielä eläkeiässäkin. Jo J. V. Snellman puhui elinikäisestä oppimisesta, Niiniluoto sanoo.

Helsingin yliopiston päärakennuksessa sijaitsevan opettajien kahvilan seiniä peittävät yliopistovaikuttajien muotokuvat.

Puhe kääntyy siihen, mitä Snellman ja kumppanit ajattelisivat nykymenosta: ihmeissään olisivat. Helsingin yliopisto ilmoitti tammikuussa historiallisen suurista irtisanomisista. Vaarassa on liki tuhat työpaikkaa. Istuva hallitus päätti leikata koulutuksesta 210 miljoonaa euroa. "

Snellman ei ymmärtäisi tilanteesta sen enmpää kuin Niiniluotokaan...

" Niiniluodon mielestä Suomea vaivaavat kielteiset tunteet, viha ja pelko. "

NO SE VIELÄ PUUTTUISI, ETTÄ EIVÄT VAIVAISI!!!!

" Politiikka on neuvottomuuden tilassa.

– Kovasti haluttaisiin laittaa Suomea nousuun, muttei oikein tiedetä, miten.

Niiniluoto mainitsee yhteiskuntasopimusneuvotteluiden pitkittymisen. Sote- ja aluehallintouudistuksen hän pelkää menevän vielä uusiksi. "

Nämä ovatkin justiin niitä TUHOTÖITÄ!!!!

Niiniluoto on täydellisesti pihalla!!!!

" Katse kiertää usein huoneen maalauksissa.Snellmanin jälkeen pää nyökkää Zachris Topeliukseen päin. Topelius kirjoitti Maamme-kirjassaan, että Suomi pärjää ainoas-taan sivistyksen ja tiedon avulla, koska meillä ei ole merkittäviä luonnonrikkauksia. "

HELSINGIN "YLIOPISTO" ON PANNUT TIEDON JA SIVISTYKSEN PÄREIKSI NIINILUODON JOHDOLLA!!!!

" Suomen kansallisvaltio luotiin koulutuksella, ja tutkimuksella Suomi nousi 1990-luvun lamasta, Niiniluoto kertaa. Leikkaukset, jotka kohdistuvat varhaiskasvatuksesta yliopistotutkijoihin, koettelevat hänen mielestään yhteiskunnan perustaa. "

YLIOPISTOTUTKIJOISSA ON EHDOTTOMASTI AIVAN VÄLTTÄMÄTÖNTÄ LEIKATTAVAA, SELLAISTA, JOKA ESTÄÄ TODELLISEN ETEMEVÄN TITEEN TIETEEN TUON YLIOPISTON SEINIEN SISÄPUOLELLA!!!

Esimerkiksi TÄLLÄISEN:

http://ristokoivula.omablogi.fi/suomalaisten-ja-ge...

" – Hyvinvointivaltion ansiosta Suomessa on saatu elää rauhanomaisessa ympäristössä ja vähitellen parantaa hyvinvointia ja elintasoa. Jos sivistyksen ja koulutuksen arvostus murtuu, yhteiskunta muuttuu radikaalisti. "

SIVISTYKSEN JA KOULUTUKSEN ARVOVALTAA ON KÄYTETTY VÄÄRIN!

" Niiniluoto sanoo, että politiikan ja tieteen välille tarvittaisiin lisää vuoropuhelua. "

VARMASTI, MUUTA NIINILUOTO EI OLE OIKEA HENKILÖ SITÄ "TIETEEN PUOLELTA" KÄYMÄÄN, KOSKA HÄN EI TODELLISUUDESSA OLE TIETEEN PUOLELLA!

" Tuntuu kuin matka yliopistolta Senaatintorin toiselle laidalle Valtioneuvostoon olisi hänen aikanaan kasvanut. Yliopistolta katsottuna tieteellä pitäisi olla vahvempi asema myös mediassa. "

Siellä on PELKKÄÄ HAISTAPASKANTIEDETTÄ, JOTA HELSINGIN YLIOPISTO ON SINNE NIINILUODON JOHDOLLA TUUTANNUT!!!

" – Nykyisessä mediamaisemassa tuntuu riittävän, että joku vaan sanoo jotakin, ikään kuin kaikilla olisi yhtä vahva perustelu. Televisiokeskusteluissa tiedettä edustavaa asiantuntijaa vastassa on usein mutu-tuntuma. "

TELVISOKESKUSTELUISSA EI OLE JUURI KOSKAAN KETÄÄN OIKEAN TIETEEN EDUSTAJAA!!!

" Ministeri Alexander Stubbin ja pääministeri Juha Sipilän kommentit tieteentekijöistä ovat kuohuttaneet akateemisessa yhteisössä. Niiniluoto haluaa suhtautua niihin lipsahduksina. Totuuden rakastaminen vilisee Niiniluodon kirjoituksissa ja puheessa. Se on ainoa keino parempaan tulevaisuuteen. "

OIKEA KEINO YIOPISTOLTA ON TOTUUDEN T E K E M I N E N, ja sen puhuminen myös, ei paskanjauhaminen!

" Hän toivoo, että kielteiset tunteet ovat vain ohimenevä vaihe. Niiniluoto panee toivonsa järkeen ja ihmisiin.

– En usko, että ihmisiä voi pakottaa rakastamaan totuutta. Koulutus, valistus ja sivistys ovat ratkaisu. "

NIiniluodon totuuden määritemä taitaa olla perseestä.

Täällä on parempi, nykyaikaisen tieteen mukainen, etenemään ohjaava:

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/leninin...

Trond H. Trosdahl

Risto Koivula

http://jatkumo.net/index.php?topic=1464.0

" Marxilainen taloustiede ei ole teknologianvastaista

Helsingin yliopisto on pistänyt piiloon suurella tohinalla avaamansa, ja vuonna 2003 sulkeman- sa Agora-keskustelupalstan puheenvuorot. Joudun pistämään tämän jutun vuodelta 2001 tänne, jotta voin viitata siihen.

Professori Kanniainen, nyttemmin emeritus, on kääntynyt euron vastustajaksi. Hän on kirjoit- tanut tällä välin pari kirjaa (jotka eivät vakuuta) naistä tuolloin häneltä peräänkuulutetuista perus- kysymyksistä...

Mietin, että pistänkö "Sillisalaattiin", jossa keskustellaan mm. malliriippuvaisesta realismista tieteenfilosofiana, mutta pistän omaksi aiheekseen. (Mode voi siirtää, jos katsoo enempi kuuluvan sinne.)

Risto Koivula, DI Tampere (2001)

Marxilainen taloustiede ei ole teknologianvastaista

Yliopisto-lehden numerossa 6/98 professori Vesa Kanniainen kommentoi marxilaiseksi katso- mansa Ari Ojapellon teknologiakriittisiä näkemyksiä tavalla, joka antaa aiheen eräisiin kom- mentteihin. Allekirjoittaneella ei näissä talousasioissa ole Kanniaisen keskustelijoilta edellyttä- mää taloustieteellistä tutkijakoulutusta, ainoastaan pitkä sivuaine rakentamistaloudesta. Kanniainen toteaa:

- Länsimainen elintaso on tänään kokonaan toinen kuin mitä se oli esimerkiksi vielä viime vuo- sisadalla. Jos tulisi nimetä yksi tekijä, mikä tähän kaikkein merkittävimmin on kontribuoinut, se olisi ilman epäilyksiä teknologinen kehitys...

Eräät ajattelijat ovat nostaneet varoittavan sormensa. Heille koulutus, tutkimus, tietokoneet ja tietoyhteiskunta ovat kirosanoja. Niiden seurauksena läntiset kansantaloudet ovat kulkemassa kohti tuhoaan... Tietokoneet, automaatio, robotit ja telekommunikaatio korvaavat ihmistyön... Tämä tulevaisuuden tulkinta sisältää ajatukset voittojen kasautumisesta ja väestön kurjistumisesta. Siksi sitä ei liene väärin luonnehtia uusmarxilaiseksi.

Kritisoiduista Ojapellon näkemyksistä siteerattakoon seuraavia:

- Vaikka koulutuksen ja teknologian avulla aikaansaadulla tuottavuuden nousulla saataisiin markkinaosuustaistossa tilapäistä kilpailukykyä, niin ennen pitkää se hävittää sekä kotimark- kinoiden että vientimarkkinoiden ostovoiman... Jos automaatiolla aikaansaatu tuotto menee yhä harvempiin taskuihin ja markkinoilta katoaa ostovoima, niin pääoman omistuksessa olevilta arvopapereilta kuin kiinteistöistä katoaa myös arvo."

Kanniainen kiteyttää:

- Innovaatioiden talousteorian valossa innovaatiot luovat arvonlisää, Ojapellon mukaan ne sitä syövät."

Saanen tulkita, että esimerkiksi kotitietokoneiden ja matkapuhelinten, joiden eteen on aivan viime aikoina tehty paljon innovaatioita ja joihin on lisätty uusia käyttöominaisuuksia, hintojen olisi Kanniaisen innovaatiotalousteorian mukaan pitänyt nousta, ja Ojapellon kysyntäpohjaisen teorian mukaan pysyä suurin piirtein ennallaan, kuten reaalitulotkin.

Perusongelma näyttäisi olevan kuitenkin kysymys yhteiskunnallisen edistyksen olemuksesta, Kanniaisen mukaan sitä ovat tietokoneet, robotit ja telekommunikaatio, jotka "luovat arvoa" ja joita mukamas vastustavat "marxilaiset" koneidensärkijät. Ojapellon mukaan nämä vehkeet ovat itsessään taantumusta, joka tekee suuresta määrästä ihmisiä "turhaa" väkeä.

Mikä sitten on mainitun marxilaisen poliittisen taloustieteen todellinen näkemys yhteiskunnal- lisesta edistyksestä? Perusoppikirjoissa siteerataan yleensä Leninin kirjoitusta "Sosialidemo- kraattien agraariohjelma Venäjän vuosien 1905-1907 vallankumouksessa",jossa Lenin määrit- telee "tuotantovoimien kehitysedut" yhteiskunnan edistyksellisyyden kriteeriksi.

Tuotantovoimia ovat ammattitaitoinen työvoima, tuotantovälineet (teknologia siis) ja näiden molempien keskeisenä komponenttina paikkansapitävä objektiivinen tieteellinen tieto.

https://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Produc...

Sellainen hyvinvoinnin tilapäinen tai paikallinen nousu, joka on saavutettu kepulikonstein esi- merkiksi luonnonvaroja ryöstöviljelemällä, tilapäisillä suhdanteilla surffailemalla ym., tai joka on tapahtunut eriarvoistuvan kehityksen yhdessä kohtiossa, johtamatta tieteellisen tiedon ja teknologian tason todelliseen nousuun, aiheuttaen tulevaisuudessa enemmänkin uhkia kuin mahdollisuuksia hyvinvoinnille, ei ole yhteiskunnallista edistystä.

Yllättävää kyllä sekä Kanniaisen että Ojapellon näkemysten mukaan, hieman eri syistä tosin, esimerkiksi Lenin näyttäisikin olleen pesunkestävä porvari, merkityksessä "ei-marxilainen"! (Muistaakseni samassa kirjoituksessa Lenin todellakin kaiken varalta hahmotteli marxismin pohjalta myös tsarisminvastaisen kapitalismin mahdollista "mallia", väliaikaista, kuten kaikki yhteiskunnalliset mallit, jonka erikoisuutena oli, että maa ja luonnonvarat olisivat olleet yhteis- kunnan omaisuutta, jota valtio olisi tarjouskilpailun pohjalta vuokrannut muun muassa palkattua työvoimaa käyttäville viljelyurakoitsijoille...)

Toiseksi on kysymys taloudellisen arvon olemuksesta. Mahtaisiko meillä esimerkiksi olla jokin sellainen "arvontunnistusgeeni",joka kertoisi vaikkapa, että puhtaan hengitysilman taloudellinen arvo sen kiistämättömästä käyttöarvosta huolimatta ainakin vielä on nolla (ellemme ole ava- ruusaluksella tai sukelluksissa), ja timantinpalasen, jota "tyhmempi" ei ilman apuvälineitä edes erota lasinpalasta, arvo voi olla miljoonia markkoja? Ainakaan minulla sellaista geeniä ei ole; minua ei yhtään hirvitä ostaa alihintaan, jos joku vain myy, ja joskus tulee hölmöyttään maksettua myös selvää ylihintaa...

Marxilaisen talousteorian perusväittämä on, että kaikki taloudellinen arvo on työstä peräisin, ja markkinoilla vertautuvien tuotteiden ainoa yhteinen ominaisuus on, että ne ovat laajasti ymmär- rettynä työn tuotteita. Tuotteen taloudellisen arvon käsitteellä tarkoitetaan tässä sellaista ideaa- lista hintaa, jota tuotteen hinta pyrkii lähestymään markkinoilla "vapaan kilpailun" olosuhteissa.

Perushypoteesin mukaan tuotteiden hintojen suhde pyrkii "ideaalisilla" markkinoilla kohti näiden tuotteiden aikaansaamiseksi kaikenkaikkiaan keskimäärin,ja "keskimääräisissä olosuhteissa", välttämättömien työmäärien suhdetta.Työ voidaan liittää tuotteeseen joko elävän tai "varastoi- dun" työn kuten tuotantovälineiden,koulutuksen jne.muodossa.Arvoa kohti "pyrkii" vaihtoarvo, jolla loppukäyttäjä saa tuotteen. Innovaatio otetaan pääsääntöisesti käyttöön, jos näin syrjäytettävä elävän ja varastoidun työn määrä on käyttöön otettavaa suurempi.

Tuotteen käyttöarvo on sen taloudellisen arvon edellytys, kun ensimmäinen menee, menee myös toinen, mutta se ei määrällisesti determinoi jälkimmäistä, sillä markkinoilla käyttöarvoja mitataan taloudellisilla arvoilla, työllä, ainakin Marxin teorian mukaan.

Valmiiden tuotteiden arvo ei muodostu toteutuneiden, vaan vaihtohetken odotusarvon mukais- ten työtuntien mukaan vastaavantasoiselle tuotteelle. Innovaatiot, jotka vähentävät tuotteen valmistamiseksi keskimäärin välttämätöntä kokonaistyötuntimäärää, alentavat kaikkien val- miiden vastaavien tuotteiden arvoa, ja itse uudenkin tuotteen arvoa, joskin tätä toisaalta lisää hintaan siirtyvä tuotekehitystyö.

Juuri näin pitääkin tapahtua,eikä muutoin innovaatioihin satsaamisessa esimerkiksi yhteiskun- nan taholta mitään itua olisikaan,sillä nimenomaan jonkin hyödykkeen arvon ja sitä tietä hinnan lasku on hyvinvointia lisäävä tekijä, eikä suinkaan näiden nousu, jonka käsityksen saa Kanni- aisen innovaatiositaatista. Jos vastaavasti jokin "disinnovaatio", vaikkapa päätön direktiivi esi- merkiksi tuplaisi rakennuskustannukset, niin samalla hurjasti ja ansiottomasti nousisivat myös vanhojen rakennusten näin määritellyt arvot ja hinnat, ja hyvinvointi sen kun heikkenisi, niin mieleistä kuin tämä tilanne joillekin tietysti olisikin. (Jokin disinnovaatio saattaa tietysti siirtää pienet kustannukset tältä päivältä suuriksi kustannuksiksi tulevaisuudessa. Sellainen voidaan estää ainoastaan ja vain objektiivisen tieteellisen tiedon avulla, jolla voidaan ennustaa toimenpiteiden tulevia vaikutuksia.)

Malli ei ole kovin arka markkinoiden "ideaalisuudelle", hintojen kehityksen suunta on sama myös monopolistisen kilpailun olosuhteissa, mutta mekanismit ja vuorovaikutukset muiden (korvaavien) tuotteiden, rahanarvon jne. kanssa ovat monimutkaisempia. Ongelmallisempi kohta ovat "keskimääräiset olosuhteet". Usein, esimerkiksi maanviljelyksessä, ne tarkoittavat huonoimpia olosuhteita, joissa markkinoille suuntautuva tuotanto vielä on kannattavaa. Hyvis- sä luonnonoloissa toimivat saavat lisävoittoa ns. maankoron muodossa, jonka odotusarvosta hyödyntämättömien luonnonvarojen "arvo" muodostuu.

Kapitalismille, toisin kuin esimerkiksi feodalismille, on ominaista, että myös työ muuttuu "mark- kinoita varten tuotetuksi" hyödykkeeksi,jonka hinta määräytyy tulevan yhteiskunnan vaatimus- ten mukaisen työkyvyn tuottamisen ja uusintamisen vaatimien tuotteiden ja palvelusten sisäl- tämän työn näkökulmasta. Työnantaja siis ostaa työn sen ainakin suurin piirtein "oikeasta" arvosta, ja myy työn tuloksen, jonka arvonlisä pääsääntöisesti on paljonkin suurempi kuin sen osalle tulleiden työtuntien "tuotantokustannukset". Erotus on se paljon puhuttu lisäarvo, talou- dellisin termein jalostusarvo miinus työvoimakustannukset, josta muodostuvat pääomatulot.

Tämä on juuri sellainen ideaalimalli, jollaisia professori Kanniainenkin on kertonut mm. tässä Yliopisto-lehdessä kaikkien taloustieteellisten mallien olevan. Se on joillekin tuotteille suoras- taan triviaali, joillekin sen ei ole ehkä tarkoituskaan pitää paikkaansa, varsinkin jos niputetaan tuote-, pääoma- ja valuuttamarkkinat, joista arvoteoria sellaisenaan koskee vain ensin mainittuja, muiden ollessa arvon uudelleenjakoa.

Mitä tulee Suomen taloustilanteeseen vuosikymmenen taitteessa, jolloin työ väheni, kun idän- kauppa ja varsinkin sieltä saatavat maksut jo olivat lähteneet romahtamaan, pörssikurssit ja kiinteistöjen hinnat yhä sen kun nousivat, ja pankit myivät valtion "takauksella" valuuttalainaa tahoille, jotka sitä vapailta markkinoilta eivät olisi missään tapauksessa saaneet, niin jokainen marxilaista talousteoriaa tunteva, oli hän sitten porvari tai kommunisti, tiesi tarkkailla tilannetta tietyltä kannalta, ja molempien ideologioiden tunnustajia oli myös varoittamassa mitä ilmeisimmästä kuplasta.

Ojapellon maalaamat kauhukuvat koskevat tilannetta, jossa suuri osa kansalaisista ei saa työvoiman uusintamiseksi välttämätöntä osuutta, työnsä taloudellista arvoa vastaavaa hintaa, työn luomasta arvosta työpalkkana, tulonsiirtoina, yhteiskunnallisina palveluksina jne. Toisen maailmansodan ja 90-luvun alun välisenä aikana sellainen tilanne ei liene ollut aivan tavallinen sen paremmin Länsi-Euroopassa, Yhdysvalloissa kuin esimerkiksi entisessä Neuvostoliitos- sakaan, kaikissa näissä tiedon, työvoiman ja teknologian taso kohosi, vieläpä nopeasti, mainittuna aikana. (Eroja vallitsi palkan ja palvelusten suhteissa.)

Kanniainen lienee Euroopan ainoa taloustieteen professori, jolla ei ole harmainta haisuakaan marxilaisen talousteorian todellisesta sisällöstä. Tämä puute on kyllä professorismiehelle mel- ko helposti korjattavissa. Ehkä Kanniainen tarkoittaa "arvolla" jotakin muuta kuin hinnanmuo- dostuksen, kansantulotilastojen jne. pohjalla olevaa arvoa, mutta mitä, siihen pystyy vastaamaan yksin talousprofessori itse.

Sitäkin paremmin professori on EMU-asiantuntijana aivan varmasti perehtynyt siihen, millai- seen arvo- ja talousteoriaan nojautuen tämä rakenteilla oleva EU:n keskuspankki aikoo ruveta päättämään kannaltamme tärkeimmistä asioista, pahimmassa tapauksessa vailla sen parem- min poliittista, markkina- kuin tieteellistäkään kontrollia. Mitä korkeammalta tasolta nuotit on annettu, ja mitä vähemmän ne ovat "vain" omia näkemyksiä tai tuloksia, sen parempi, tällä kertaa. Ei ole kysymys nyt siitä, ovatko ne teoriat oikeita vai vääriä, me tavalliset kansalaiset haluamme ensisijaisesti tässä vaiheessa kuulla vaikkapa Teiltä,herra professori, nimenomaan, mitä ne teoriat ovat. Älkää viitatko paksuihin käsittämättömiin vieraskielisiin teoksiin, sellaista tekevät vain ns. laiskat professorit, vaan tiivistäkää, popularisoikaa, kiteyttäkää!

Professori Kanniainen, näyttäkää asiantuntijuutenne! "

PS: Professori Kanniainen on kääntynyt EU:n ja euron vastustajaksi.

Toimituksen poiminnat