OP:n yt:t ovat vasta alkua – keskiluokan yllä leijuu hyödyttömyyden aave
Viikon yt-pommi tulee pankkimaailmasta, kun OP ilmoitti aloittavansa 6000 työntekijää koskevat yt-neuvottelut. Toimitusjohtaja ja pääluottamusmies ovat jo rauhoitelleet oopeelaisia ja sanoneet, että mitään jätti-irtisanomisia on tuskin tulossa. Voi siis olla, että CV-klinikoille joutaa lopulta aktivoitavaksi vain joitain satoja ihmisiä, eikä edes tuhannen poispotkitun rajapyykkiä saavuteta.
Sillä, saako monon kuvan persauksiinsa lopulta 200 vai 2000 ihmistä, ei ole isossa kuvassa suurta merkitystä. OP:n yt:t ovat kuitenkin merkitykselliset sen takia, että ne antavat hieman esimakua siitä, miten digitalisaatio pystyy syrjäyttämään keskiluokkaista työtä.
Meistä entistä useamman työ on korvattavissa väsymättömällä algoritmilla ja valtavaa datamäärää analysoiva koneoppiminen rökittää ihmisen monissa tehtävissä. Tämä korvattavissa olevaksi joutuminen on tietenkin kova eksistentialistinen shokki niille ihmisille, joiden itsekunnioitus ja identiteetti ovat sidoksissa palkkatöissä käymiseen ja ajatukseen, että ahkerasti työskentelemällä voi aina tehdä itsestään korvaamattoman.
Enää kaikki eivät voi ahkeroimalla tehdä itsestään korvaamattomia, joten olemme astumassa maailmaan, jossa vielä eilen vankalta vaikuttaneen keskiluokan osaaminen ja työhistoria voivat olla jo huomenna täysin hyödyttömiä.
Suomessa keskustelua hallitsee kaikesta muutospuhurista huolimatta naiivi narratiivi, joka ei näe digitalisaation, tekoälyn ja robotisaation – toisin sanoen tuotantovoimien – kehityksellä juuri minkäänlaisia negatiivisia työllisyysvaikutuksia. Valtavirtamediassa ehkä tunnistetaan tuotantovoimien kehityksen tuhoavan ammatteja ja työpaikkoja, mutta pääkirjoitustoimittajat ja talouslehtien hyväpalkkaiset kolumnistit jaksavat aina vakuuttaa lukijoilleen, että tokihan katoavien työpaikkojen tilalle syntyy uusia.
Viekoittelevan simppeli ajatus kulkee siten, että kun aina ennenkin kadonneiden työtehtävien tilalle on syntynyt uusia, niin samoin käy kohtalonomaisella vääjäämättömyydellä nytkin. Että kyllähän toki nyt, kun aina ennenkin! Ikävä kyllä juuri kukaan ei osaa kertoa mikä on se mekanismi, joka synnyttäisi massoittain sellaista keskiluokkaista työtä, jota alati kehittyvä tekoäly ei pysty hoitamaan ja jolle olisi runsaasti kysyntää markkinoilla.
Kansantalouden kannalta uutta hyväpalkkaista työtä olisi syytä syntyä nopeasti, sillä ajaudumme vallitsevissa talouden rakenteissa nopeasti vaikeuksiin, mikäli keskiluokkaisten työpaikkojen tilalle ei synny yhtä hyväpalkkaisia töitä. Jos esimerkiksi OP:lla 2500€ kuukaudessa tienannut tradenomi päätyy yt-kierroksen jälkeen Alepan kassalle tonnia pienemmällä kuukausipalkalla, valtion verotulot tippuvat ja kysyntä tuotteille ja palveluille vähenee, kun pienemmällä palkalla ei ylläpidetä keskiluokkaista kulutustasoa. Yksi kaupankassa-tradenomi ei vielä ole kansantaloudellinen tragedia, mutta jos kato käy massoittain keskiluokkaisista hommista matalapalkka-aloille, niin vähäisempikin talousviisas ymmärtää, että vaikeuksissa ollaan.
Paniikin lietsomiseen ei kuitenkaan ole syytä ja tuskin keskiluokan työllisyydessä tapahtuu mitään kovin mullistavaa ainakaan seuraavan parin vuoden sisällä. Suomessa olisi kuitenkin syytä keskustella – muotisanaa käyttääkseni – yhteiskunnan resilienssistä digitalisaation aiheuttaman rakennemuutoksen edessä. Tuotantovoimien vallankumouksellinen kehitys lupaa radikaalia tuottavuusloikkaa, mutta yhteiskunnan instituutioiden on mukauduttava taloudellisessa perustassa tapahtuviin muutoksiin. Mukautumisen soisi olevan mieluummin proaktiivista kuin reaktiivista.
Viimeistään nyt olisi myös ruvettava keskustelemaan siitä, kuka omistaa tuotantovälineet, jotka syrjäyttävät ihmistyötä ja palkkatuloja.
Ehkä jonkin sortin sosialismi on välttämätöntä tulevaisuudessa?
Niinpä.
Ne jotka olettavat tietävänsä asian eivät puhu siitä, kun on oma lehmä ojassa.
Ne jotka eivät ymmärrä mistä puhutaan, ovat kaikkein vaikeimmassa tilanteessa silloin, kun alkaa tapahtumaan.
Politiikojen puheet ovat sitä, millä saadaan äänestäjiä, tai sitten pelätään muutosta, jota ei kyetä käsittelemään.
Tulevaisuudessa se, joka omistaa keinoälyn ja robotiikan omistaa kaiken, mikäli yhteiskunta näin sallii.
Yhteiskunta sallii muutoksen siinä tapauksessa, että se pääsee osallistumaan ja omistamaan sitä hyvää, mikä syntyy tulevaisuudessa, tai okeastaan on jo täällä.
Miten se voisi käytänmössä toteutua.
a) Omistajat suostuvat maksamaa veroa, joka takaa koko kansalle hyvinvoinnin, joka vastaa omistajaluokan hyvinvointia. Ihmisten ollessa kyseessä, tulee lihava riita, joka voi rävähtää rajuunkin toimintaan.
b) Henkilöstöllä on oikeus ja velvollisuus omistaa yritystä eräänlaisena kapitaatiotulemana. Näin henkilöstön tulo muodostuu pääomatulosta ja palkkatulosta. Yrityksellä, eikä myöskään henkilöstöjäsenellä ei ole aina uskoa, tai muuten halua sitoutua, niin laki ei siihen pakota. Tässä kohtaa pitää olla laki, joka suosii verotuksen kautta tätä tulevaa uusomistusta.
c) Samanaikaisesti pitää kaiken sosiaaliturvan muuttua vakuutusluonteiseksi kansalaisturvavakuutukseksi. Vakuutuksella turvataan elinaikaisesti kaikissa elämäntilanteissa mahdollisuus kulkea sitä omaa valitsemaansa polkua.
Ilmoita asiaton viesti