Esperi Care, Attendo ja muutama opetus reaalikapitalismista
Markkinatalous on tunnetusti sellainen söpö ja pörröinen olento, jota kaikki rakastavat. Se kun hakeutuu aina harmoniseen tasapainoon ja siinä vallitsee lahjomattomia hintasignaaleja tuottava reilu kilpailu, joka levittää vaurautta koko yhteiskuntaan.
Fantastista!
Ainoa ongelma on vain se, että tällainen markkinatalous on ideaalityyppi, teoreettinen konstruktio, jota emme tapaa todellisuudesta. Me emme todellakaan elä puhdasoppisessa markkinataloudessa, vaan reaalikapitalismissa, johon kuuluvat mm. yritystuet voittoa tekeville suuryrityksille ja tarpeen vaatiessa tappioiden sosialisointi veronmaksajien kannettaviksi. Espericaret kyynisine voittojen tehtailuineen ovat reaalikapitalismia raadollisimmillaan, eikä tällä reaalikapitalismilla ole juuri mitään tekemistä kivan ja pörröisen markkinatalouden kanssa, jota me kaikki niin rakastamme.
Reaalikapitalismiakin on montaa sorttia, sillä reaalisesti olemassa oleva kapitalismi ei ole mikään ylihistoriallinen muuttumaton monoliitti. Historiallisesta kapitalismista voi kuitenkin sanoa monia yleispäteviä seikkoja. Ensinnäkin kapitalismiin on sisäänkirjoitettu vahva monopolisoitumistendenssi. Kapitalismissa siis jyllää monopolivoima, ei vapaa kilpailu. Näin on ollut jo 1500-luvulla puolivaltiollisten kauppakomppanioiden aikaan ja näin on nytkin. Seuraavaa Googlea tai Facebookia ei tule siitä yksinkertaisesta syystä, että Google ja Facebook ovat jo niin suuria ja vahvoja toimijoita, että ne ostavat kaikki potentiaaliset kilpailijansa pois markkinoilta. Kapitalisti ei rakasta kilpailua, vaan haluaa päästä määräävään markkina-asemaan ja pystyttää monopolin.
Suomen soten kohdalla reaalikapitalistinen monopolisoitumistendenssi tarkoittaa sitä, että mitään tuhansien laadulla kilpailevien pientuottajien palvelutaivasta ei ole koskaan ollutkaan luvassa, vaan sotea rautahansikkain kätilöineet kokoomuslaiset ja antialkiolaiset kepulit ovat aina tienneet, että suuret toimijat ostavat pienet pois kuleksimasta ja jakavat sitten markkinan keskenään. Monopolit ja kartellit ovat reaalikapitalismin todellisuutta, ei juhlapuheiden vapaa kilpailu. Hoivakotibisneksessä voitot voidaan tehdä kyynisesti säästämällä työvoimasta ja tinkimällä hoidon tasosta, kun normeja purkava valtio on siihen höveliyttään antanut mahdollisuuden. Tällaista on suomalainen reaalikapitalismi herran vuonna 2019.
Toinen reaalikapitalismia luonnehtiva seikka on se, että kapitalistia harvemmin kiinnostaa konkreettinen työ. Kapitalistia ei siis kiinnosta vanhusten hoito sen enempää kuin ojan kaivaminen tai mikään muukaan konkreettinen työ. Kapitalistia kiinnostaa abstrakti työ, siis mikä tahansa työ, joka lisää pääoman arvoa. Kapitalistia – varsinkaan Suomen sotemarkkinoilla mellastavaa kasvotonta monikansallista pääomasijoittajaa – ei siis pätkääkään kiinnosta, miten vanhuksia konkreettisesti hoidetaan suomalaisissa hoivakodeissa.
Pääoman kasaamisen logiikka laittaa kapitalistin hoidattamaan vanhukset mahdollisimman vähillä käsipareilla, sillä yksityisten sote-alan toimijoiden ansaintalogiikka perustuu juuri siihen, että henkilöstökuluista säästetään niin paljon kuin mahdollista. Miten tällä reseptillä voidaan tuottaa laadukkaita vanhuspalveluita? Se ei pääomasijoittajaa kiinnosta – hänelle hoivatyöfirman omistamisella on vain välineellistä arvoa, hänhän haluaa vain saada tuottoa sijoituksilleen.
Isänmaaton pääoma on kasakka, joka ottaa sen, mikä on kevyesti kiinni. Olisikin erittäin suotavaa, että myös ”tolkun ihmiset” ymmärtäisivät, että pääomaa ei kannata päästää huseeraamaan isännäksi taloon, vaan talouselämä tarvitsee normeja ja sääntelyä. Kaikki sääntely ei nimittäin ole brezneviläistä ummetusta, joka vain pahansuopuuttaan tukkii dynaamisinnovatiivisen ja innovatiivisdynaamisen markkinatalouden ehtymätöntä kykyä tuottaa parempia palveluja kuluttajakansalaisille. Pääoma voidaan ottaa tiukoin ehdoin renkipojaksi taloon, mutta se on pidettävä tiukasti ruodussa ja sitoutettava palvelemaan muitakin tavoitteita kuin itsetarkoituksellista pääomien kasaamista pääomien kasaamisen vuoksi.
Kaunis puhe markkinataloudesta ja tehokkaista markkinoista on valitettavan usein silkka savuverho, jonka kätköihin yhteiskuntaa kuppaava reaalikapitalismi yrittää kätkeytyä. Markkinatalous on hieno idea ja joskus se jopa toimii, mutta palvelutasoa heikentävä, varallisuutta sosioekonomisen pyramidin terävimmälle huipulle imuroiva ja yhteiskunnan veropohjaa rapauttava reaalikapitalismi on silkkaa saatanallisuutta. Tolkun ihmisten olisi syytä pitää tämä mielissään äänestyskopissa, sillä muuten asiat eivät tule muuttumaan parempaan päin.
Pertillekin vinkiksi kirja, joka selittää valaisevasti mm. em. talousjärjestelmän ongelmia:
”Rahatalous haltuun”, Ahokas&Holappa, LIKE 2014
Referaattini:
http://rutanen1965.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268903…
Ilmoita asiaton viesti
Luin aikoinaan innokkaasti Ahokkaan ja Holapan Raha ja talous -blogia ja lainasin tuon kirjankin joskus pari vuotta sitten. Ahokas ja Holappa ovat vaikuttaneet paljon ymmärrykseeni siitä, mitä raha on ja miten kapitalistinen talous toimii.
Olen myös lukenut suurella mielenkiinnolla fiat-rahaa ja rahataloutta käsitteleviä kirjoituksiasi täällä Puheenvuorossa!
Eetu Virenin väikkäri saattaisi kiinnostaa sinuakin https://www.goodreads.com/book/show/42759672-raha-…
Eetu liikkuu välillä aikas abstrakteissa ja raskaslukuisissa deleuzilaisissa maailmoissa, mutta uskon että kirja aiheensa puolesta kiinnostaa sinuakin.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kirjavinkistä Petri! (ei siis Pertti)
Kiva kuulla, että mun jutuista on ollut inspiraatiota sinulle!
Jatkossa seurailen globaalin velkakuplan kehittymistä ”the everything bubble”, edessäolevaa eurokriisiä ja uusimpana aiheena MMT (Modern Monetary Theory), joka on nyt kovassa nosteessa jenkeissä erityisesti ”Democratic Socialists” -porukoissa (Sanders & kumpp).
Ilmoita asiaton viesti
Jään mielenkiinnolla odottelemaan uusia tekstejä!
Nuo kaikki ovat muuten aiheita, joista toivoisi taloustoimittajienkin kirjoittavan hyvin taustoitettuja pitkiä artikkeleja. Niitä vaan tuskin on tulossa…
Noh, ehkä blogosfääri onkin parempi alusta vähän syvällisemmälle talouskeskustelulle kuin sanomalehtien palstat.
Ilmoita asiaton viesti
Avasin juuri oman MMT-saittini:
https://www.modernmonetarytheory.fi/
Sitäkin voit katsastaa..
Ilmoita asiaton viesti
Tuli on hyvä renki mutta helvetinmoisen huono isäntä. Markkinatalouden pitäisi palvella ihmistä eikä toisin päin.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri näin!
Markkinamekanismia kannattaa hyödyntää mikäli se palvelee koko yhteiskuntaa, muutoin ei.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä Jari,
että olet kokoamassa teoriaa rahasta.
Minä odotan systeemiajattelijan ominaisuudessa milloin päästään luomaan ”suuri synteesi” eli niin selkeä malli rahajärjestelmästä, että se saa kansalaisten ja tutkijoitten ja poliitikkojen yksimielisen hyväksynnän.
Niin paljon on selkeää perustelua olemassa talouden perusteiksi (kuten https://www.modernmonetarytheory.fi/rahakurssi/), että ainakin pahimmat virheet pitäisi pystyä ymmärtämään. Vai ollaanko rikollisuuden rajamailla niin, että se saa päättäjät sokeutumaan?
Burden shifting on vääristynyt ajattelutapa, joka saa päättäjät yrittämään pikaisia temppuja, minkä takia kunnollinen ratkaisu jää tekemättä. Sekö on Euroopan ja Suomen kohtalo?
https://thesystemsthinker.com/shifting-the-burden-…
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos palautteesta Erkki!
Tosiaan rahajärjestelmämalli tulisi saada yleisesti hyväksytyksi, mutta se tulee olemaan hyvin pitkässä kuusessa.
Ennen sitä tulemme vielä näkemään nykyisen järjestelmä kriisiytymisen, sillä käytetty talous- ja rahateoria ovat virheellisiä.
Lisäksi pankkijärjestelmä on toteutetettu virheellisesti ts. sen tappiot kaatuvat valtiolle/veronmaksajille.
Nykyjärjestelmä on luotu liikepankkien ehdoilla, eikä siitä tulla vapaaehtoisesti luopumaan. Siksi tarvitaan kriisityminen.
Poliitikkojen raha+talous-ymmärryksen puute on myös yksi merkittävä muutoksen este.
—
Sattuman kaupalla yksi MMT:n luojista prof. Bill Mitchell luennoi Helsingissä ti 26.2:
http://talousdemokratia.fi/uutiset/
Ilmoita asiaton viesti