Petri Jämsä Saatan joskus olla jotain mieltä jostakin

SDP on vaalien toiseksi suurin häviäjä

Demarit onnistuivat sekä voittamaan että häviämään vaalit. SDP selviytyi suurimmaksi puolueeksi, mutta epäonnistui totaalisesti käyttämään hopeatarjottimella ojennettua mahdollisuutta ottaa veretseisauttava vaalivoitto. Poikkeuksellisen vihatun hallituksen pääoppositiopuolueelle tulos 17,7% on hävettävän heikko. Se on laihin mahdollinen voitto, ja siinä maistuu tappion karvas sivumaku.

Sipilän pääministerikausi osoitti, että keskusta ilman alkiolaisuutta on yhtä kuin keskusta ilman kannatusta. Viimeiset neljä vuotta osoittivat myös sen, että pääoppositiopuolueen asemasta huolimatta sosiaalidemokratia ei enää juurikaan puhuttele ihmisiä – ei edes Suomessa.

Demarien selviytyminen vaalien suurimmaksi ei johtunut SDP:n omista ansioista ja terävästä kampanjoinnista vaan yksinkertaisesti siitä, että valtaosa ihmisistä oli totaalisen kyllästyneitä Sipilään. Sipilää vastaan äänestäneet antoivat ääniä niin persuille, punavihreille kuin hieman demareillekin. Vakiintuneemman peruskannattajakuntansa ansiosta demarit voittivat muutaman desimaalin mitalla persut, joiden selkeä linja houkutteli vaalipäivän liikkuvia äänestäjiä selvästi enemmän kuin demarien linjaton sekoilu.

SDP:n valju voitto on tietenkin vain osa laajempaa eurooppalaista trendiä, eli sosiaalidemokratian näivettymistä. Ongelmat alkoivat viimeistään 90-luvulla eurooppalaisen sosiaalidemokratian käännyttyä kolmannelle tielle. Väljähtänyt keskustavasemmistolaisuus ei ole löytänyt äänestäjäsegmenttiään sosiaalista myllerrystä kokevassa ja poliittisesti fragmentoituvassa Euroopassa.

Asemoituminen poliittiseen äärikeskustaan tekemään talouskasvun trimmaamiseksi kutistunutta hallinnointipolitiikkaa on ollut varmin näivettymisen resepti niin keskustavasemmistolaisille kuin keskustaoikeistolaisillekin puolueille. Äänestäjät kaipaavat puolueilta selkeitä periaatteellisia linjanvetoja. Epämääräinen kaikkien kosiskelu ei vetoa keneenkään, koska kaikkia kattavaa ”meitä” ei enää ole, toisin kuin ehkä vielä teollisen massayhteiskunnan aikana. Halla-ahon persuilla oli selkeä linja: maahanmuutolle stoppi ja talous ennen ilmastonmuutosta. Vaikka se olisi kuinka idioottimainen linja tahansa, niin se on kuitenkin selkeä ja anteeksipyytelemätön linja. Demareilla ei sellaista ollut.

Miksi sosiaalidemokratia ei enää puhuttele ihmisiä? Keskeisin syy on se, että sen yhteiskunta-analyysi on vielä liiaksi kiinni teollisen yhteiskunnan käsitteissä ja rakenteissa. Monelle freelancerille, projektitutkijalle tai nollasopimuksella työskentelevälle siivoojalle demarit edustavatkin patavanhoillista konservatismia siinä missä porvaripuolueetkin.

Sosiaalidemokratiaa tarvittiin sotien jälkeisessä teollisessa yhteiskunnassa organisoimaan teollisuuskapitalistien ja työväenluokan välistä luokkakompromissia. Silloinen demarien orkestroima hyvien kehien yhteiskunta oli valtava menestys. Mutta mikä on tämän keskustalaistuneen ja väljähtäneen aatteen anti jälkiteolliselle aikakaudelle? Mikä on sen analyysi ja visio? Mikä on sen olemassaolon tarkoitus 2020-luvulla? Mitä annettavaa sillä on aikamme keskeisimmälle yhteiskunnalliselle subjektille: oman elämänsä yrittäjälle?

Demarien lähitulevaisuus ei näytä ruusuiselta. Opiskelijapolitiikassa demarit eivät ole kummoinenkaan toimija, suurimmissa kaupungeissa punavihreät syövät sen elintilaa ja demareiden äänestäjissä eläkeläiset ovat vahvasti yliedustettuina. Demarit olisivat tarvinneet tähän väliin erittäin vahvaa mandaattia, jotta toimintakykyinen punavihreä koalitio takiaisilla höystettynä olisi voinut hallita Suomea seuraavat neljä vuotta. Nyt tuo haave kuoli demarien vaalipäivän sulamiseen, kun kaksi oikeistopuoluetta pääsi aivan sen kannoille.

Keskusta sai mitä tilasi ja on vaalien suurin häviäjä. Toiseksi suurin häviäjä on kuitenkin SDP, jolla oli nyt kaikkien aikojen tilaisuus ottaa edes kohtuullinen vaalivoitto.

Uutta mahdollisuutta ei enää välttämättä koskaan tule.  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Alain Chiaroni

Kysyin Antti Rinteelta lauantaina Kampissa mitä hän aikoo tehdä taitetun ieläkendeksin suhteen. Hän vastasi että se oli pakko tehdä, koska muuten ei olisi voitu maksaa eläkkeitä ja että 25% eläkevaroista käytetään eläkkeiden maksuun.
Rinteen puoluetoveri Kimmo Kiljunen on vaatinut vuosia taitetun eläkeindeksin poistamista.
Rinne ei aio edelleenkään korjata tätä epäkohtaa ja tämän seurauksena eläkkeiden ostovoima heikkenee vuosi vuodelta.
Moni eläkeläinen on äänestänyt SDP:ta.
Ajaako SDP eläkeläisten etuja millään tavalla.
Ei varmasti.

Toimituksen poiminnat